Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Hyvää uutta vuotta siis kaikille! Tässä vuoden 2012 ensimmäisessä kirjoituksessani näytän minkälaisia kirjanmerkkejä tein joulukorttien kera annettaviksi. Osa ei ole vielä kuvanottohetkellä kyllä valmiita edes, kun tuli hoppu, mutta saa näistä nyt jonkinmoisen kuvan. Pellavakankaalle painoin tuon tekstin sabluunalla, jonka leikkasin piirtoheitinkalvosta. Näistä ei tullut ihan niin hienoja kuin alkuperäinen ajatukseni oli, mutta kai tuo läpyskä ajaa tehtävänsä kuitenkin.

Minun jouluni ja uudenvuodenviettoni sujuivat rauhallisesti, ja huomenna onkin paluu normaaliin arkeen taas viikon tauon jälkeen.

Kuulemisiin taas, suunnitteilla ainakin uusi ulkoilumantteli koiralle.

Rauhallista joulua kaikille!

Toivottaa Viuhti

Tänä vuonna joulukorttien teko jäi muuton ja muun hässäkän takia liian myöhäiseksi, ja tein kiireellä muutaman. Nämä ovat viimevuotisten kaltaisia, käytin samoja materiaaleja:

Näihin tuli idea sitten kun piti jo lopetella. Aloin nimittäin tehdä kirjekuoria korteille vanhasta 1954-painetun kirjan sivuista, jonka sain äidiltäni. Kyseessä on siis askartelukirja, mutta sen läpikäytyäni päätin käyttää sitä kierrättäen muihin askarteluihin. Kuvat ja tekstin tyyli ovat loistavia, ja joistain kuvista ajattelin tehdä jonkinnäköisen kuvakollaasinkin ja kehystää. Kirjekuoret tehtyäni käytin kivoja jouluaskartelukuvia vielä muutamaan korttiinkin:

Kuva ei kyllä valitettavasti anna oikeutta korteille, Tähtikoristeet ovat kultaisia eikä nekään meinaa kuvista erottua.

On tullut neulottua myös pienelle lapselle sukat aivan liian ohuesta langasta. No, tuo resori on helppo ja kaunis ja sitä aijon kyllä käyttää sitten paksumman langan mittakaavassakin.

Tänään ei selkeästi ollut valokuvauksellinen ilta, kun nuo sukatkin on mielestäni oikeasti ihan nätit toisin kuin kuvassa näyttävät ihan turjakkeilta.

Nyt olen lähettänyt viimeisen sny-paketin omalle ystävälleni, ja postista tultuani huomasin että karkkiosio oli jäänyt pöydälle...No, toivottavasti Sinä et harmistu liikaa...hetkenä minä hyvänsä saat selville kuka minä olen. :) Ja minulle paketteja lähettänyt Pia on innostunut jättämään kommentteja blogiini vanhoihin juttuihin, hienoa jos löydät jotain inspiraation lähteitä täältä!

Huhhuh, ensi viikolla on joulu..huoh, en tiedä mitä pitäisi ajatella kun maa on mustana ja vettä tulee kuin ämpäristä....

Olen aivan sanaton tästä syksyn neuleystäväkierroksesta, ja etenkin tästä loppuhuipentumasta eli paljastuspaketista. Kuten rivien välistä tai riveistä suoraan on voinut lukea, elämäni ei ole ollut mitään ruusuillatanssimista viimeaikoina, mutta tänään läpi tuulen ja tuiverruksen kipaisin postiin ja kun avasin avasimme paketin, tunsin suuuuuuria onnenhetkiä. Kiitos sinulle Pia tästä syksystä, on ollut suuri ilo olla salainen ystäväsi. <3

Ensiksikin paketissa oli mitä kaunein enkelikoru, ja koska olen vähän herkällä tuulella, se sai ihan tipan linssiin.

Tässä  komea paketti kokonaisuudessaan kun sitä kera tunkeilevan kuonon yritin kuvailla:

Niin, Pikku-Milo huomasi aika äkkiä että "tää on se ihana tyyppi jonka kanssa mäkin oon salainen karvaystävä...vai se teidän kissako tän on tänne sujauttanut..." Punaiseen teemaan kuului Huopasta, hahtuvaa, kynttilöitä ja ihana glitter-lakka. Minä tykkään kynsiä koristella ja tuonväristä glitteriä minulla ei vielä ollutkaan, lakkaan jo tänään kynnet huomisiin pikkujouluihin. Lisäksi paketissa on suklaata, joulukoristeita, (ihania, tykkään "vanhanaikaisista" koristeista) ja tosiaan tuo  enkeli, joka riippuu jo kaulassani.

Haikein mielin kiitän sinua ystäväni ja samoin toivotan sinulle oikein rauhallista joulua ja lähetän virtuaalihalauksia takaisin. KIITOS!

Omalle parilleni en ole vielä ehtinyt viimoista pakettia lähettää, mutta onneksi se on jo koottu. Tämän syksyn sny on ollut osaltani kaikin puolin onnistunut.

Mukavia joulutohinoita toivottaa Viuhti

ps.

"MAMMA miksä kidutat mua, täh?"                     " No huh, kiitti luvasta!"

Viuhti huhuilee muuttolaatikoiden ja kaaoksen keskeltä, että first things first: nyt on langat löytäneet paikkansa uudessa ihanassa kodissa. <3 Palataan langoille, kunhan saan ne muut asiat järjestykseen, ja on aikaa väkerrellä. :)

Neuloin Janne-langasta sukat joululahjaksi parhaalle ystävälleni. Tykkään tuosta langasta, se on miellyttävää neuloa ja melko hyvin tuntuu kestävän käyttöäkin.

Ja voi kyllä, hänen jalkansa koko on 34.... ;) Joten nopeasti tuli suhattua. Inspiraatiota sukkiin sain täältä Ullaneuleen sivuilta, eli muokkailin mieleiseksi.

Jokohan sitä kohta saataisiin Etelä-suomeenkin lunta? (en tosin tiedä miksi sitä halajan, kun kahden viime talven jälkeen sana kohtuus menetti merkityksensä...)

Valkoista unelmaa saapui postista, kun ystäväni lähetti marraskuun paketin. Ihania lankoja, joita olen itseasiassa hypistellytkin kaupassa. Ja Novitan sukkalehti oli kyllä jo ajatusten lukua: niin monessa blogissa olen nähnyt sitä hehkutettavan ja mitä upeampia ohjeita siinä onkin. Sukat taitaakin olla lempparineulottavaa, joten varmasti tuolta tulee toteutettua pari jos toinenkin! KIITOS! Mukana oli myös ihanalta tuoksuvaa teetä, ja jälleen kerran Pikku-Milo ei pettynyt. Se oli jo kuono paketissa kun avasimme yhdessä kauniin paketin. Lelu vinkuu tälläkin hetkellä tuolla jossain asunnon toisessa päässä...

Neuloin nelosen puikoilla pikaisesti lapaset ystävälleni lahjaksi. Valkoinen lanka on Jannea ja värikäs käsittääkseni isoveljen jämiä, joita sain tutultani.

Muutoin on mieli erivärinen kuin lapasten riekkuvat raidat, mutta...

Nyt kun on aamu, ja kaikki vielä ehjänä edessä, saan aloittaa luottavaisin mielin tämänkin päivän, vaikka sitten illalla itkisinkin rikkimennyttä päivää.

Tiedän kuitenkin nyt jo, että niin tuli kaydäkin, jotta sitten joskus tulisin siksi, miksi minut oli tarkoitettu.

(Marleena Ansio)

Käsityöt junnaavat paikoillaan, ideoita on liikaa ja päässä surisee. Ja sanomattakin on selvää, että työt häiritsevät harmillisesti ihanaa vapaa-aikaa.. kesken on vaikka mitä.

Mutta on täällä jotakin puuhailtu...nimittäin:

Tehty kaksi heijastimenretaletta ohuesta heijastinlangasta..ja saatu niistä uskomattoman huono kuva julkaistua täällä blogissa... (jos erehdytte luulemaan, että oikeassa alakulmassa oleva neliö on kameran varjo niin olette ehdottoman väär.....)

..löydetty on myös kolmisen vuotta marinoitunut kasa kaapin perästä muovikassista. Kasa sai käsittelyn josta syntyi toisenlainen kasa...

..telkkaria on katseltu taas pelonsekaisin mielin...

..ja pyhäinpäivää on vietetty työpaikalla, mutta illalla myös kotona. Ihana murattini on vieläkin hengissä ja saa ollakin niin kauan kuin jaksaa.

Lisäksi voin kertoa, että olen monen vuoden sinnikkään tsemppauksen jälkeen leikannut itse hiuksiani eilen. Ehdin jo unohtaa viime kerran epäonnistumisen, sillä tällä kertaahan onnistun, kun ihan vähän vaan napsaisen noita kuivia kerrostumia. Lopputulos: parturikampaaja-ystäväni saapuu huomenna tekemään vahinkosaneerauksen. Jos muistaisi taas ensi kertaan saakka, ettei kannata.

Hyvää viikonloppua!

Ps. Heijastinpallo-idean sain käydessäni Lankamaailma Nordiassa, tuossa neulojan taivaassa. Siellä ollut malliesimerkki oli hyvin harva ja vähän reppanan näköinen, joten laitoin sitten enemmän lankaa. No, eipä tuo turvallisuutta takaa, toteutus on huonompi kuin hieno idea. Ehkä koko pallero pitäisi tehdä heijastinlangasta, mutta tällöin sitä kuluisi melko paljon. Sydämen malli taas on Dropsin sivuilta, joka juuri nyt ei suostu aukeamaan jotta saisin linkin julkaistua.

Taas tuli todettua, etten osaa ommella. Minulla on ehkä jokin häiriö päässäni, etten hahmota ompeluni seurauksia ja joudun purkamaan paljon tai viskomaan pilalle mennyttä retaletta pitkin poikin. No en sentään, mutta. Halusin siis ommella neuletyöpussin, jossa on vuori, ja edes siihen en pystynyt. Y-hyy. Kostoksi leikkasin kaksi kulahtanutta trikoopaitaani ja muodostin niistä sitten jotain ihan muuta:

Olkoon pallo pipomallina tälläkertaa, koska itselläni on viimepostauksesta jäänyt pieni nenäkriisi. ;) Molempien pipojen piti tulla minulle, mutta ai niin, en osaa ommella, ja helmipiposta tuli liian kireä pollalleni. Se menkööt kaappiin häpeämään, mutta tuota toista pipoa aijon käyttää heti. Siinä on nimittäin mukava teksti, jonka takia paidankin ostin. (virhe, menetti muotonsa ja kutistui jo ensimmäisessä pesussa napapaidaksi)

A dream you dream alone is only a dream.

A dream you dream together, is reality...

Pätee mielestäni niin parisuhteessa kuin työpaikalla tiimityössäkin.

Tässä vielä salamainen kuva pipoista, kun on niin pimeä tuo ensimmäinen.

Kiitos kaikista kivoista kommenteista mitä blogiini on tupsahdellut. Olen niistä äärimmäisen iloinen. Yritän itsekin jättää jälkiä käynneistäni eri blogeissa. Toivotan kaikille kivaa alkavaa viikkoa.